► Iisak
Seisoin juna-asemalla, matkalla kouluun. Kello oli 08:39,
ja junan olisi pitänyt tulla ihan niillä minuuteilla. Pian näinkin sen jo
tulevan mutkan takaa. Astuin junaan ja näytin korttini koneelle. Kuljin
vaunuista toiseen, paikkoja kyllä löytyi, mutten vaan jaksanut istua mihinkään.
Saavuin taas uuteen vaunuun, olin varmasti jo junan perällä. Yhtäkkiä kuulin
tuttua puhetta edestäpäin. Hiivin hiljaa penkkien väliin, ja kurkotin yhden
penkin yli, säikäyttääkseni sillä istuvan tytön.
”Päivää!” huusin nauraen. Tyttö hätkähti ja oli pudottaa
kädessään olleen kännykän junan lattialle.
”Ipe! Senki tyhmä!” Jenni huusi muka vihaisesti, mutta
kuulin tämän äänessä kuitenkin naurua.
”Kenes kanssa sä puhuit?” kysyin, ja hyppäsin kevyesti
käteni varassa penkkien yli tytön viereen. Tarkoitin tietysti äskeistä puhelua,
jonka Jenni oli ehtinyt lopettaa ennen kuin säikäytin hänet.
”Jeelin. Sekin on junassa, mutta eri vaunussa ja koittaa
nyt löytää mut”, tyttö selitti.
”Kuka Jeeli?” kysyin rypistäen kulmiani.
”Se sama poika joka vei mut kotiin sieltä bileistä, se on
mun luokalla”, Jenni sanoi, ja vilkaisi minua. ”Mut me ollaan siis vaan
kavereita”.
”Okei”, vastasin, vaikka mielessäni huokaisin
helpotuksesta. Hetken päästä vaalea poika astui vaunuun, hymyili nähdessään
Jennin ja käveli istumaan tätä vastapäähän. Nähdessään minut, hänen hymynsä
kuitenkin hyytyi. Katsoimme molemmat toisiamme hieman arvioiden, mutta Jenni ei
sitä tuntunut huomaavan.
”Jeeli, tässä on Ipe”, hän sanoi aivan normaalisti. Tyydyin
vain nyökkäämää pojalle tervehdykseksi. ”Ipekin pelaa jalkkista, tehän voisitte
pelata joskus yhessä!” Vilkaisin tyttöä, ei tämä voinut olla tosissaan..
”Enhän mä oo valmentautunu enää pitkään aikaan..”, Jeeli
tuhahti ylimielisesti Jenniin katsoen. Ei tainnut hänkään haluta pelata
kanssani.
”No siis en mäkään kunnolla sitä oo koskaan pelannu,
kunhan kavereitten kesken välillä potkiskellu kesäsin..”, vilkaisin Jeeliä ja
virnistin sitten leveästi ”Mutta jääkiekkoa me voidaan kyl pelata, jos sä
osaat”
”Ai pelaatsä lätkää?” Jeeli hämmästyi. Harva sitä uskoi
päältäpäin, lihaksia ei ollut kertynyt ihan hirveästi.
”Joo, mä oon pelannu koko ikäni”
”Ootsä sit joku homo vai?” poika naurahti. Virnistys
katosi kasvoiltani ja muuttui ärtyneeksi. Jennikin huomasi keskustelun
kireyden.
”No hehe, ootko just oppinu pari uutta sanaa? Sä tiiät
hyvin ettei homous liity lätkää millään taval”
”En mä lätkää tarkottanukaa vaan sua”, poika tokaisi.
”Siis tarkotaksä et mä oon joku hintti koska pelaan
lätkää?” naurahdin kuivasti.
”Lopettakaa jo, toi on tosi lapsellista!” Jenni keskeytti
katsoen meitä molempia vihaisesti. Käänsin katseeni ulos ikkunasta. Se siitä
mukavasta junamatkasta Jennin kanssa. Tyttö oli minulle vihainen ja kohta
oltaisiin jo koululla.
► Jenni
Sulloin matikankirjan turhan pieneen reppuuni, ja
puhalsin silmilleni valahtaneen hiussuortuvan pois. Päivä oli ollut tuskallisen
pitkä, enkä ollut nähnyt Ipeä kertaakaan. Minne lienee kadonnut taas kerran..
En olisi yhtään ihmetellyt vaikka olisi kuitenkin varattu.. Tunsin välillä
itseni erittäin typeräksi, kun jouduin itse aina tekemään aloitteen. Mitä jos
Ipe ei kuitenkaan pitäisi minusta? Eihän se ollut lainkaan varmaa. Varsinkaan
nyt, kun olin pussannut häntä ja junassakin sanoin, etten seurustelisi Jeelin
kanssa. Aivan kuin häntä muka kiinnostaisi..
Istuin koulun aulassa puisella penkillä odottamassa
junaa, jonka tuloon vierähtäisi vielä jonkin aikaa. Ulkona oli sen verran
kylmä, etten halunnut turhaan odotella siellä ainakaan yksin. Juttelin aikani
kuluksi vanhoille ystävilleni WhatsAppissa vilkuillen samalla silloin tällöin
seinällä roikkuvaa kelloa. Viikon pisimpänä päivänä en aikoisi myöhästyä
junasta.
Samassa näin kellon alapuolella sijaitsevia rappuja
kävelemässä muutamia kolmosia, Ipe mukaan lukien. Laskin nopeasti katseeni
takaisin kännykkään yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. En halunnut
nolata itseäni enää kertaakaan.
”Hei sori siit aamusesta.. Se oli ihan tyhmä juttu”,
kuulin yhtäkkiä ihanan äänen läheltäni, enkä meinannut saada enää happea.
Hitaasti nostin katseeni poikaan, joka seisoi nyt edessäni. Jouduin
normaalistikin katsomaan Ipeä ylöspäin, sillä olin erittäin lyhyt, mutta nyt
kun istuin, tunsin itseni kamalan pieneksi ja säälittäväksi.
”Äh, ei se mitään. Ja Jeelihän sen alottikin..”, sain
sanottua hymyillen hieman. Ipekin hymyili, mutta sitten olimmekin taas ihan
hiljaa. Samaan aikaan pelkäsin ja toivoin Ipen lähtevän, mutta yritin kuitenkin
kuumeisesti keksiä jotakin sanottavaa. ”Haluisiksä tulla meille?” kuulin
yhtäkkiä sanovani. Kirosin mielessäni, vaikken muuten koskaan kiroillutkaan.
Oliko tuokin nyt pakko sanoa…?
”Joo, totta kai”, Ipe kuitenkin vastasi yllättyneenä, ääni
kuulosti myös ilahtuneelta. Poika nappasi maasta reppuni kantaakseen, ja
lähdimme vieretysten kävelemään juna-asemalle.
► Iisak
En voinut millään käsittää, että olin Jennillä. Tyttö oli
pyytänyt minua kylään. Onneksi tämän vanhemmat eivät olleet kotona, niin saimme
olla rauhassa. Hänellä oli kuulemma kaksi veljeäkin, mutta hekin olivat jossain
muualla. Olimme vihdoin saaneet jutella pitkään ihan kaikesta, ja meillä oli
hauskaa. Olimme laittaneet myös ruokaa yhdessä. Vaikka olinkin onnellinen
saatuani tutustua Jenniin paremmin ja olin ihastunut tähän entistä enemmän,
olin myös hieman surullinen. Mitä pitemmälle ilta eteni, sen vähemmän tyttö
tuntui minusta välittävän enempänä kuin kaverina, ja sen vaikeammaksi tuli myös
kertoa tunteistani.
”Kuka toi on?” kysyin yhtäkkiä ja osoitin tielle päin,
kun pihaan käveli joku poika.
”Jeeli? Mitä se täällä tekee..”, Jenni ihmetteli ja lähti
poikaa vastaan. Huokaisin syvään. Eikö se jätkä osannut jättää meitä rauhaan..
Päätin mennä itsekin katsomaan mitä asiaa pojalla oli, ja samalla voisin
varmistaa ettei tämä tulisi ainakaan sisälle.
Päästyäni lähemmäs Jenniä ja Jeeliä, kuulin pojan puhuvan
jotenkin surullisesti.
”Jenni kuuntele mua. Mä pyydän! Sun pitää jättää se
pelle.. Eksä nää, et se tuli meidän väliin. Meistä olis voinu tulla jotain..
Ethän sä edes tunne koko tyyppiä! Kuuntele mua.. ”, poika aneli välittämättä
minusta. Kenestä poika puhui? Minustako? Vai olisiko Jennillä sittenkin joku
toinen, josta hän ei ollut kertonut..
”Jeeli, sä et ymmärrä..”, Jenni yritti. Hän oli aivan
liian kiltti.
”SÄ et ymmärrä!
Meillä oli jotain ainutlaatuista ja toi vaan tuli meidän väliin. Usko mua!
Siihen ei voi luottaa.. Mä pelkään et se satuttaa sua tai jotain.. Oo kiltti
Jenni, tuu mun mukaan!” Jeeli jatkoi ja oli ottamassa Jennin kädestä kiinni, kun
menin väliin.
”Lopeta jo!” huudahdin vihaisesti ja tönäisin Jeelin
kauemmas. Oli kyse mistä tahansa, huomasin ettei Jenni pitänyt siitä. Melkein
heti sen jälkeen tunsin voimakkaan iskun kasvoillani ja nenästäni alkoi vuotaa
verta. Jeelin nyrkki. Yllätyksestä horjahdin vähän taaksepäin.
”Jeeli!” Jenni huusi kauhistuneena.
”Mikä sua vaivaa! Mitä mä oon tehny sulle? Mitä?”
raivosin pojalle, kun toivuin iskusta.
”Sä veit mun naisen!” Jeeli huusi takaisin.
”Ai mä vein sun naisen? Mä en oo vieny sulta mitään!
Joten lähe vetää täält!”
”Jeeli, sä oot nyt ymmärtäny ihan väärin.. Ei me
seurustella!”, Jenni selvensi.
”Mitä?” Jeeli ihmetteli vilkuillen meitä vuorotellen.
”Ehkä sun ois nyt hyvä mennä.. Puhutaan sit myöhemmin”,
Jenni sanoi pojalle arasti, kuin peläten loukkaavansa tätä. Juurihan Jeeli oli
lyönyt minua!
”Joo on ehkä parempi ettette puhu..”, tiuskaisin
vihaisesti.
”Hyvää yötä..”, Jenni vielä lisäsi, jotta Jeeli ymmärtäisi
lähteä. Poika vilkaisi murhaavasti minua silmiin, ja lähti sitten kävelemään
poispäin. Vähän matkan päästä hän kääntyi vielä katsomaan kaipaavasti Jenniin.
Murahdin jotain hampaitteni välistä ja lähdin sitten vihaisesti sisälle päin.
► Jenni
Katsoin kuinka Ipe käveli tosi vihaisen näköisesti
sisälle ja pamautti oven kiinni perässään. Ajattelin odottaa hetken ulkona
ennen kuin menisin itsekin, että poika ehtisi rauhoittua. Minua nolotti ihan
hirveästi. Pitikö Jeelin sekoittaa Ipe tähän?
Tultuani vihdoin sisälle, kävelin raput ylös ja menin
huoneeseeni, ajatellen että Ipe olisi siellä. Huoneeni oli kuitenkin tyhjä.
Vaihdoin pillifarkkuni mustiin kollareihin ja lähdin takaisin alas etsiäkseni
Ipen. Kurkkasin ensin keittiöön, ei mitään. Olohuoneeseen tultuani näin pojan
istumassa sohvalla, nojaten kyynärpäillään pöytää vasten ja roikottaen päätään
käsiensä välissä. Kävelin hitaasti lähemmäs, hän vaikutti vihaiselta.
”Sattuks sua?” kysyin arasti ja sain pojan nostamaan
katseensa minuun. Hän näytti jotenkin surulliselta ja pettyneeltä.
”No kyl se nyt yleensä vähä kirpasee ku sellasel voimal
tulee nyrkki naamaan”, poika tuhahti.
”Anna mä putsaan sitä vähän”, sanoin ja hain vessasta
kosteaa pumpulia. Kyykistyin pojan eteen putsatakseni tämän kasvoja verestä.
Olimme molemmat hiljaa, kunnes Ipe avasi suunsa.
”Mitä teijän välil on ollu? Kun se hoki et mä tulin
teidän väliin. Mun käsittääkseni sä seurustelit Tysonin kaa?”
”Ei mitään erityistä..”, mutisin vastaukseksi.
”No kai mul nyt on oikeus tietää miks se veti mua
turpaan!”
Katsoin hetken pojan ärtyneitä silmiä. En olisi halunnut
hänen tietävän vielä, mutta en viitsinyt olla kertomattakaan.
”Mä en edes tienny et Jeeli tykkää musta. Me oltiin vaan
kavereita, tai siis ollaan edelleen. Ja
mä seurustelin Antonin kaa, et oikeestaan jos sä jonkun väliin olisit tullu
niin mun ja Antonin..”
”Siis kuin monen kaa sä oot tän vuoden aikana
seurustellu?” Ipe naurahti. ”Ei se siis mikään ihme oo..”
”No Tyn ja Antonin, en muiden..”
”Ahaa.. Ja Antonin kaa te siis erositte Jeelin takii..?”
poika selvensi.
”Ei! Siihen on ihan oma syynsä..”
”Saanko kysyy mikä?”
Keskeytin pojan kasvojen putsauksen ja olin aivan hiljaa.
”En mä haluu kertoo.. Ainakaan vielä”. Pelkästään asian
muistelu sai minut ahdistumaan. Ipe katsoi minua, mutta ei sanonut mitään.
Sitten hän käänsi katseensa takaisin pöytään.
”Mun mielest sun ei silti kannattais olla ton Jeelin
kanssa..”
”Äh, älä säkin jaksa! Jeeli on mun paras kaveri
edelleen!”
”Eli sulle on okei et se hakkaa mut? Se ei merkitse sulle
mitään? Mä en merkitse sulle mitään.”
”Merkitset tietenki, mut ei se normaalisti oo tollanen..
Se vaan ylireagoi”, vastasin hieman hämilläni pojan syyttelyistä.
”Ylireagoi? Mä en tehny sille mitään, en oo koskaan
tehnytkään! Aamullakin se alotti sen
väittelyn, mä en sanonu mitään mikä sitä vois ärsyttää. Sehän on ihan sekasin
koko jätkä! Etkö sä nää sitä? Tai sit sä et vaan halua nähdä!”
”Ei Jeeli oo sellanen, tai siis se vaan-”
”Mä rakastan sua!” Ipe huudahti yhtäkkiä kesken lauseeni.
”Mut sä et huomaa sitä, koska sä näät pelkän Jeelin”
Katsoin Ipeä järkyttyneenä. Kuulinko edes oikein? En
osannut sano mitään. Olimme molemmat pitkään aivan hiljaa, kunnes Ipe tarttui käteeni,
katsoi suoraan silmiini ja veti minut syliinsä. Hän kosketti sormenpäillään
kasvojani ja kiersi toisen kätensä lantioni ympärille. Sitten se tapahtui.
Lämpimät huulet hakeutuivat omilleni. Suutelimme pitkään, intohimoisesti.
► Iisak
Istuimme Jennin keittiössä juomassa kuumaa kaakaota.
Vilkaisin aina välillä tyttöä, joka istui minua vastapäätä. En voinut käsittää,
että tyttö todella oli minun nyt.. Ei minua enää haitannut Jeelin pikavisiitti,
olin oikeastaan unohtanut kaikki ikävät asiat ja muistot nykyisestä, tulevasta
ja menneisyydestä. Ja kaikki vaan yhden tytön takia. Se suudelma oli
täydellinen ja enkä enää muuta olisi halunnutkaan kuin vain suudella ja halata
tyttöä. Ja mä kun vielä pienempänä vannoin etten tulisi koskaan rakastumaan,
etenkään jos se tyttö ei pelaisi lätkää..
”Ooksä hyvä siin jääkiekos?” Jenni yllätti minut
kysymyksellään. ”Ku sä sanoit Jeelille aamulla et oot pelannu koko ikäs”
”No en mä ny tiiä.. En oo pelannu pitkään aikaan. Mut mä
kyl pelasin iha kunnol 9 vuotta”
”Ai? No miks sä sit lopetit? Tai onhan se aika kallista
varmaan.”
”Ei siin rahast ollu kyse.. Eikä se ees oo kovin
kallista. Jos sul on hokkarit, maila ja kiekko, nii talvel voi mennä millo vaa
pelaa. ”
”Niin joo.. Itekkö sä pelasit? Eiks kukaan opettanu?”
Olin hetken hiljaa. Ei olisi huvittanut puhua siitä
aiheesta yhtään, mutta pitäisihän Jenninkin joskus saada tietää.
”Isä opetti. Mä menin jäälle ekan kerran 2-vuotiaana, isä
alko valmentaa ku olin viis, ja mun nykynen – eikun siis entinen – valmentaja
alotti ku olin 9-vuotias. Niin ja lopetin 14-vuotiaana, sen jälkee oon vaan
yksin syötelly”
”Mut minkä takia? Siis et miks sä lopetit?”
En vastannut. En vain saanut sanottua yhtään mitään.
Tuijotin kaakaota mukissani. Aihe oli liian arka.
”Pitää varmaan mennä jo nukkumaan, huomenna on koulua”,
sanoin vaan ja lähdin yläkertaan Jennin huoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti